Vapaaehtoistoiminnan merkitys saaristoalueilla on suuri

Julkaisut , Tiedote , Saaristoasiain neuvottelukunta (SANK)

Suomen saaristoalueiden tilannekuva kertoo, että saariston pysyvä asutus on laskenut lähes viidenneksellä vuodesta 1980. Saaristoalueiden kehityskuva on kuitenkin moninaisempi kuin mitä väestön vakituisen asunnon sijaintiin pohjautuvasta tilastoinnista käy ilmi. Alueilla oleskelevan väestön määrä vaihtelee voimakkaasti vuodenajan ja viikonpäivien mukaan.

Saaristoalueet kattavat noin 14 prosenttia Manner-Suomen pinta-alasta. Saariston väestö on vähentynyt viimeisen 40 vuoden aikana. Vuonna 2023 saaristossa asui 131 800 henkilöä, mikä on 19 prosenttia vähemmän kuin vuonna 1980. Samalla saaristoväestö ikääntyy merkittävästi. 65 vuotta täyttäneiden määrä on kasvanut, kun taas työikäisen väestön määrä on vähentynyt vuodesta 1980 lähtien.

Vaikka pysyvän väestön määrä on laskenut, kausiasuminen saaristoalueilla on sen sijaan kasvanut. Vuoden 2023 lopussa saaristossa oli 150 000 kausiasuntoa, mikä on 10 prosenttia enemmän kuin vuonna 2005. Saaristoalueilla on noin kolmasosa koko maan kausiasunnoista.

Väestön kausivaihtelu on runsasta saaristossa. Kausiasuminen painottuu kesäkauteen, samoin kuin matkailusesonki. Suuri kausivaihtelu sekä ajoittaiset suuret kesäasukas- ja vierailijamäärät luovat painetta saaristoalueiden infrastruktuurille, erityisesti vesi- ja jätehuollolle.

Saaristoalueiden kotitalouksista 99,9 prosentilla oli verkkosähkö keväällä 2024, mutta ulkosaaristossa sähköverkko kattaa vähemmän mökkejä. Laajakaistaverkko kattoi puolet pysyvistä saaristokotitalouksista, ja 5G oli saatavilla yli puoleen. Pysyvästi asutuilla saarilla vesihuolto on järjestetty pääasiallisesti järjestetty joko kunnallisen vesilaitoksen tai paikallisten vesiosuuskuntien kautta, mutta vesijohtoverkosto ei välttämättä kata koko saarta. Osalla pienistä saarista ei ole lainkaan järjestettyä vesihuoltoa. Jätehuolto on järjestetty eri tavoilla, riippuen muun muassa saaristoväestön määrästä, saariston etäisyydestä mantereelle, sekä yleisistä alueen jätehuollon järjestämistavoista. Yleisin jätehuoltotapa saaristossa on yhteiskeräys eli aluekeräys- tai sekajätepisteiden tai avaimellisten avainastiapisteiden kautta. Jätteenkuljetus (seka-, kuiva- ja pakkausjäte, lasi ja metalli) on järjestetty vain saarilla, joilla on riittävästi pysyvää asutusta.

“Saaristoalueet ovat Suomessa tärkeitä virkistyksen kannalta. Saaristossa vapaa-ajan asuminen ja matkailu näkyvät väestön kausittaisessa määrässä runsaasti, mutta saaristoalueiden infrastruktuuria ei ole pääsääntöisesti kehitetty suurelle ihmismäärälle. Palvelut on mitoitettu pääosin pysyvien asukkaiden määrän mukaan. Lisäksi saaristoalueilla harrastukset, paikallinen kehittämistoiminta sekä osittain myös pelastustoiminta perustuvat pitkälti pysyvien asukkaiden vapaaehtoiseen toimintaan. Se luo runsaasti odotuksia vähenevää saaristoväestöä kohtaan,” sanoo Sari Rannanpää, tutkimuksen vastuullinen johtaja.

Saariston tietopaketin tilasi saaristoasiain neuvottelukunta / maa- ja metsätalousministeriö ja sen toteuttivat NordEval Oy ja Itä-Suomen yliopiston alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatia. Raportti perustuu laajaan tilastolliseen ja laadulliseen analyysiin, jota varten on tehty erillistä tiedonkeruuta ja haastatteluja sekä koottu laajasti tieto aiemmista tutkimuksista ja selvityksistä.

Tutustu raporttiin: Saariston tietopaketti: Suomen saaristoalueiden tilannekuva 2024 (valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto)

Lisätietoja