Lakkautuksista huolimatta maaseutu- ja saaristokuntien perusopetus toimivaa

Maaseutupolitiikan neuvosto MANE , Raportti , Tiedote , Saaristoasiain neuvottelukunta (SANK)

Suomen peruskouluista jopa 55 prosenttia on lakkautettu vuosien 1990 ja 2020 välillä. Lakkautuksista huolimatta maaseutu- ja saaristoalueiden kuntien kouluverkot nähdään yleisesti toimivina. Kehitettävää on kuitenkin lasten ja nuorten edun varmistamisessa ja heidän kuulemisessaan ja osallistamisessaan päätöksiin. Kouluverkon muutokset myös usein lisäävät kuntien elinvoiman haasteita.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) on arvioinut peruskoulujen lakkautusten vaikutuksia ensimmäistä kertaa kansallisesti. Arvioinnissa selvitettiin, millainen yhteys perusopetuksen lakkautuksilla ja opetuksen keskittymisellä koulukeskuksiin ja yhtenäiskouluihin on lasten hyvinvointiin, opetuksen laatuun ja yhdenvertaisuuteen muun muassa koulumatkojen pidentyessä. Lisäksi arvioinnissa selvitettiin lakkautusten vaikutuksia alueiden elinvoimaan.

Arviointia varten toteutettiin itsearviointikysely, johon osallistui viranhaltijoita yli 100 eri kunnasta. Lisäksi arvioinnissa haastateltiin niin oppilaita, sivistystoimen, kuntapolitiikan kuin muidenkin tahojen edustajia ja järjestettiin kuulemistilaisuuksia.

Perusopetus laadukasta, mutta huomiota kiinnitettävä enemmän lasten ja nuorten edun varmistamiseen

Maaseutu- ja saaristoalueilla olevat kunnat pystyvät järjestämään perusopetusta kattavasti ja laadukkaasti haastavista olosuhteista huolimatta. Tärkeimpinä vahvuuksina kuntien perusopetuksessa pidettiin opetus- ja ohjaushenkilökunnan osaamista, yhdenvertaisia mahdollisuuksia laadukkaaseen opetukseen ja palveluiden mitoitusta suhteessa oppilasmäärään.

Haasteita maaseutu- ja saaristoalueiden kunnilla on muun muassa lapsen edun toteutumisen varmistamisessa. Lapsen edun ensisijaisuus nousi kyllä vahvasti esille arvioinnin aikana ja sitä pidettiin tärkeänä kunnan kouluverkkoa kehittäessä. Kunnissa tehtävien muutosten vaikutuksia arvioidaan kuitenkin melko vähän, eikä henkilöstöllä ole usein siihen osaamista. Arvioinnissa kävi myös ilmi, että määritelmät oppilaan edusta voivat olla hyvin erilaisia ja keskenään päinvastaisiakin tilanteesta riippuen.

Jotta lasten ja nuorten edun toteutuminen voitaisiin varmistaa, on tärkeää kuulla myös heitä itseään. Kuitenkin lasten ja nuorten mahdollisuudessa vaikuttaa päätöksentekoon kouluverkon muutostilanteissa on yleisesti kehitettävää. Kuuleminen ja osallistaminen on pitkäkestoinen prosessi, joka edellyttää erilaisia menetelmiä, näitä tukevaa ympäristöä, mielipiteiden saattamista päätöksentekoon sekä mielipiteiden huomioimista päätöksiä tehdessä.

– Lapset ja nuoret selkeästi kaipaavat enemmän mahdollisuuksia saada ääntään kuuluville. Oppilaat toivoivat, että heiltä voisi kysyä enemmänkin mielipiteitä ja heidän ehdotuksiaan vietäisiin käytäntöön. Esimerkiksi arjessa tapahtuvat vapaamuotoiset keskustelut lisäisivät lasten ja nuorten mielestä osallisuuden tunnetta. Kuntien viranhaltijat toivoisivat myös enemmän mahdollisuuksia keskustella oppilaiden kanssa, kertoo arviointiasiantuntija Tanja Laimi.

Vaikka perusopetus on tulosten mukaan maaseutu- ja saaristoalueilla laadukasta ja tältä osin lasten ja nuorten oikeudet toteutuvat, on lasten edun mukainen toiminta kuitenkin joissain tapauksissa haastavaa.

– Maaseutu- ja saaristoalueilla olevat kunnat pystyvät järjestämään perusopetusta kattavasti ja laadukkaasti haastavista olosuhteista huolimatta. Nykyinen tilanne alkaa kuitenkin olla jo äärirajoilla esimerkiksi koulukuljetuksissa. Merkittävä vaikutus kuljetuksilla on lasten ja nuorten vapaa-ajan vieton ja harrastamisen mahdollisuuksiin. Koulukyytejä käyttävien oppilaiden on vaikeaa jäädä tarjottuihin harrastusmahdollisuuksiin koulun jälkeen. Kuljetusjärjestelyt ovat kunnissa haaste, kun yritetään varmistaa lasten ja nuorten sosiaalisten oikeuksien toteutumista. Koulukuljetusten kilpailutukseen onkin vaikea yhdistää lapsen etua. Kouluverkon muutokset ovat sellaisia, että koulukuljetusten kehittäminen ei enää riitä, vaan on löydettävä uusia ratkaisuja, joilla tuetaan lähiopetuksen järjestämistä ja kehitetään kouluverkon toimivuutta, toteaa Karvin arviointineuvos Mari Räkköläinen.

Kouluverkkomuutoksilla negatiivisia elinvoimavaikutuksia – usein tilanne kunnissa kuitenkin jo valmiiksi haastava

Kouluverkkomuutoksilla voi tulosten mukaan osaltaan olla kuntiin negatiivisia elinvoimavaikutuksia. Tällaisia ovat muun muassa lisääntyvä lähtömuutto, heikko työllisyys- ja työpaikkakehitys sekä koulutusmenojen odotettua heikompi kehitys. Samaan aikaan on kuitenkin muistettava, että suuria kouluverkkomuutoksia tehneissä kunnissa elinvoiman tila on jo valmiiksi haastava. Lakkautukset kohdistuvatkin usein alueille, joiden kehitys on jo ennen lakkautusta heikompaa. Kouluverkkomuutokset eivät vaikuta siis ratkaisevan elinvoiman tilaa, vaan pahimmillaan heikentävät sitä entisestään.

Elinvoiman tarkastelussa alueellisten erojen huomiointi on erittäin tärkeää, sillä lakkautusten suorat elinvoimavaikutukset ovat hyvin vaihtelevia ja tapauskohtaisia. Koululakkautusten seuraukset eivät välttämättä näy kuntatasolla, mutta ne näkyvät kylissä, joihin lapsiperheet eivät välttämättä muuta palveluiden keskittyessä taajamiin.

Paineita kuntien kouluverkolle ja koulujen lakkauttamiselle on tulevaisuudessakin. Tulevaisuuden perusopetuksen toimivuutta varten pitääkin kehittää uusia ratkaisuja ja nähdä kouluverkko merkittävänä osana kunnan elinvoimaa. Kouluverkon muutosten vaikutuksia on myös syytä tarkastella pitkällä aikavälillä sekä lasten ja nuorten oikeuksien että kuntien elinvoimaisuuden näkökulmista.

Arviointi toteutettiin Karvin maksullisena palvelutoimintana maaseutupolitiikan neuvoston (MANE), saaristoasiain neuvottelukunnan (SANK) sekä lapsiasiavaltuutetun toimiston tilauksesta.

Raportti ja julkistamistilaisuuden tallenne

Lisätiedot