Alueellinen yhdenvertaisuus yhteiskunnan digitalisaation edistämisessä turvattava – kuntien maksuosuutta alennettava

MANE ja SANK korostavat niitä yhteiskunnallisia muutoksia, jotka ovat koronapandemian myötä vauhdittuneet: digitalisaatio, paikkariippumaton työ ja ihmisten monipaikkaisuus. Alueellisesti yhdenvertaisesti saavutettavissa olevien huippunopeiden ja tasalaatuisten tietoliikenneyhteyksien merkitys on edelleen korostunut.

MANE ja SANK korostavat, että Suomessa on edelleen EU-27-jäsenmaiden suurin kehityskuilu, kun tarkastelussa on seuraavan sukupolven tietoliikenneyhteyksien (nk. NGA) saatavuus maaseudulla ja koko maassa (katso kuva 1). Ero alueellisessa saatavuudessa on Suomessa merkittävä ja huolestuttava myös kansalaisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta.

Kansallisella laajakaistatukiohjelmalla tuetaan nopeiden laajakaistayhteyksien rakentamista alueille, joille ne eivät rakennu markkinaehtoisesti. MANE ja SANK esittävät, että laki laajakaistarakentamisen tukemisesta (1262/2020) ja valtioneuvoston asetus kunnan maksuosuudesta (203/2021) on muutettava pikimmiten. Kyseessä on kansallisen tason poliittinen päätös. Vaatimus rahoituksen kuntaosuuksista on kansallista lisäsäätelyä.

MANE ja SANK huomauttavat, että kuntien maksuosuusluokat ja kuntien maksuosuuden määräytyminen vaikuttavat kuntien tosiasialisiin mahdollisuuksiin hyödyntää Euroopan unionin elpymis- ja palautumistukivälineen, RRF:n (Recovery and Resilience Facility), rahoitusta, jonka tarkoituksena on lieventää koronapandemian taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia sekä parantaa Euroopan talouksien ja yhteiskuntien kestävämpiä, kestävämpiä ja paremmin varautuneita vihreän ja digitaalisen siirtymän haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Tähän pohjautuva Suomen kestävän kasvun ohjelman tavoitteena on mm. edistää alueellista, sosiaalista ja sukupuolten tasa-arvoa. RRF:stä ohjataan Suomessa 55 miljoonaa euroa laajakaistarakentamiseen. Huomioitavaa on, että tuki on sidottava vuoden 2023 aikana.

MANE ja SANK korostavat edellä mainittujen yhteiskuntaa ja erityisesti kuntia koskevien muutostekijöiden lisäksi niitä merkittäviä muutoksia, jotka hallituksen sote-uudistuksen myötä vaikuttavat kuntien talouteen, kun yli 70 prosenttia kuntien budjeteista siirretään hyvinvointialueilla. Kuntien muutostaakka on tällä hetkellä merkittävä. Lisäksi vireillä olevien säädöshankkeet voivat voimaan tullessa edelleen vaikuttaa kuntien mahdollisuuksiin investoida laajakaistarakentamiseen (esim. kaavoitus ja rakentamislaki).

Laajakaistainvestoinneilla on tutkitusti merkitystä kuntien elinvoiman kehitykseen ja huippunopeat kiinteät - valokuitu - yhteydet vaikuttavat muun muassa paikan ja alueen väestökehitykseen, yritysten perustamiseen alueelle ja niiden toiminnan kehittämiseen (mm. Hirvonen ym. 2020, Lehtonen 2020, Kurvinen ym. 2018, Antikainen ym. 2017, Honkaniemi ja Luoto 2016). Mutta laajakaistarakentaminen ei kuulu kuntien perustehtäviin. Kyseessä on kuitenkin perusinfrastruktuuria, joka takaa kaikille kansalaisille yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan ja yrityksille mahdollisuus toimia digitaloudessa. On valtion tehtävä turvata kaikille kansalaisille tämän perusinfrastruktuurin käyttömahdollisuus sekä edistää alueellista tasa-arvoa.

MANE ja SANK korostavat, että laajakaistarakentamisen tukia ohjaavat säädökset ovat riski sille, että rahoitus jää käyttämättä ja tavoitteet saavuttamatta. Tällä hetkellä Suomessa on esimerkiksi 138 kuntaa, jossa huippunopeiden ja tasalaatuisten tietoliikenneyhteyksien saatavuus (yhteys suurempi tai yhtä suuri kuin 100 Mbit/s) on alle 50 prosenttia. Niistä 86 on asetettu korkeamman 33 prosentin maksuluokkaan ja 34 kuntaa 22 prosentin maksuluokkaan. Huomioitavaa on, että näistä (em. 138) kunnista 45 on harvaan asutun maaseudun (hama) kuntia ja 16 saaristoisia kuntia; hama -kunnista korkeimpaan maksuluokkaan kuuluu 24 kuntaa ja pienimpään 6, saaristoisista kunnista korkeimpaan 11 ja pienempään ei yksikään. Kaikista hama -kunnista (83 kpl) korkeimpaan maksuluokkaan kuuluu 47 kuntaa, saaristoisista kunnista 39 (48:sta). MANE sihteeristö on kannattanut vaihtoehtoa kunnan maksuosuuden poistamisesta (2.12.2020).

MANE ja SANK korostavat, että sekä lailla että asetuksella pyritään saavuttamaan Euroopan komission tavoitetta gigabittiyhteiskunnasta, pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitusohjelman kohdan 3.4.1 tavoitetta ja liikenne- ja viestintäministeriön Digitaalisen infrastruktuurin strategian tavoitetta. Riskinä on, että myös nämä tavoitteet jäävät saavuttamatta.

Näin ollen MANE ja SANK esittävät kannanottonaan, että laki laajakaistarakentamisen tukemisesta (1262/2020) ja valtioneuvoston asetus kunnan maksuosuudesta (203/2021) on muutettava pikimmiten niin, että 8 prosentin kuntaosuus laajennettaisiin kaikkiin niihin kuntiin, joissa 100 Mbit/s huippunopean ja kiinteän laajakaistan kattavuus on alle 50 prosenttia. Vaihtoehtona on poistaa kuntaosuus kokonaan, jota MANE sihteeristö on kannattanut lausunnossaan asiaan VN/20396/2020 (2.12.2020).

Kannanotto on hyväksytty maaseutupolitiikan neuvoston kokouksessa 7.12.2021.
Kannanotto on hyväksytty saaristoasiain neuvottelukunnan kokouksessa 8.12.2021.

MANE ja SANK ovat osoittaneet kannanoton liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakalle sekä liikenne- ja viestintäministeriölle 17.12.2021.

Kuva 1. Seuraavan sukupolven (NGA) tietoliikenneyhteyksien saatavuudesta koko maassa ja maaseutualueilla, EU-27 jäsenmaat. Lähde: Digital Economy and Society Index (DESI) 2021, Thematic chapters –raportti, European Commission 2021, s. 30.

Lue kannanotto pdf-tiedostona tästä.