Koronakevät opettaa myös monipaikkaisuudesta

Suomessa on yli puoli miljoonaa vapaa-ajan asuntoa ja niillä noin kaksi ja puoli miljoonaa säännöllistä käyttäjää. Esimerkiksi saaristokunta Kustavin väkiluku lähes viisinkertaistuu kesäasukkaiden myötä ja Puumalan väkiluvun voi kertoa lähes kolmella kesäkuukausien aikana. Luvut kertovat tilastollisesti vapaa-aikaan liittyvästä monipaikkaisuudesta. Laajemmin monipaikkaisuudella tarkoitetaan ilmiötä, jossa ihmisen elinympäristö koostuu monesta eri paikasta ja paikkakunnasta esimerkiksi asumisen, töiden ja vapaa-ajan suhteen.

Tämä poikkeuksellinen kevät on osoittanut käytännössä, miten monipaikkaisia me suomalaiset todella olemme. Monen työ muuttui keväällä etätyöksi ja tämä mahdollisti ihmisten siirtymisen vapaa-ajan asunnoilleen, mökeilleen tai kakkosasunnoilleen työntekoon. Suurimmalla osalla etätyöt ovat sujuneet yhtä hyvin kuin toimistolta käsin.

Monipaikkaisuus ja paikkariippumaton työ kulkevat usein termeinä käsi kädessä. Hyvä niin, sillä paikkariippumaton työ ja etätyömahdollisuudet mahdollistavat monipaikkaisen arjen. Näin on myös parhaillaan valmisteilla olevassa valtakunnallisessa saaristo-ohjelmassa, jossa paikkariippumattoman työn edistäminen ja monipaikkaisen elämän mahdollistaminen ovat keskeisimpien tavoitteiden joukossa elinvoimaisen ja hyvän elämän saaristojen saavuttamiseksi. Monipaikkaisuus ja sitä tukeva paikkariippumaton työ antavat uudenlaista uskoa saaristojen ja ylipäätänsä harvaan asuttujen alueiden elinvoiman säilymiseen ja kasvattamiseen.

Moni on myös identiteetiltään monipaikkainen. Hyviä esimerkkejä tästä ovat citymaalaiset,jotka ovat kaupunkilaisia, mutta haluavat elää osan ajastaan maalla luonnon ja rauhan keskellä. Osalla monipaikkaisista ihmisistä on myös halua osallistua vapaa-ajan paikkakuntansa päätöksentekoon. Aktiiviset monipaikkaiset ihmiset ovatkin iso voimavara, mutta toki on myös niitä, jotka haluavat ladata akkujaan vapaa-ajan asunnoillaan. Mahdollisuus kaksoiskuntalaisuuteen sujuvoittaisi monipaikkaisten ihmisten arkea esimerkiksi terveyspalveluiden käytön osalta ja mahdollistaisi osallistumisen päätöksentekoon.

Tärkeää on myös miettiä monipaikkaisuutta kestävyyden näkökulmasta. Helposti ajatellaan, että monipaikkainen elämäntapa, kahden kodin ylläpito, ei ole ekologisesti kestävää. Samaan aikaan on hyvä pitää mielessä, että rakennukset ovat pääosin jo olemassa olevia rakennuksia, etätyö alentaa liikenteen päästöjä ja usein elämä vapaa-ajan asunnoilla on luonnonläheisestä ja ympäristöä kunnioittavaa.

Monipaikkaisen elämän kannattajana ja puolestapuhujana toivon, että kevään myötä muuttuneesta arjesta jäisi jotain elämään: että viettäisimme enemmän aikaa, tekisimme enemmän töitä ja rentoutuisimme vapaa-ajan asunnoillamme. Tämä voi houkutella jäämään paikkakunnalle pysyvämmin. Yksi esimerkki tästä on Kemiönsaari, johon on muuttanut kevään aikana ennätysmäärä asukkaita.

Kestävästi toteutettu monipaikkaisuus onkin valtava voimavara saaristo- ja harvaan asutuille alueille, ja sen tunnistaminen ja hyödyntäminen tuo elinvoimaa koko maahan.